Kissoja töissään ja seuralaisineen

Monen kissatarinan alussa on kaltoin kohdeltu tai hyljeksitty kissa, jonka joku sääliväinen ihminen ottaa hoteisiinsa. Niin myös henkihieverissä oleva himalajankissan pentu päätyy varsin arvokkaisiin oloihin David Michien kirjassa Dalai-laman kissa (Basam Books 2022, suom. Jenni Vehkaluoto, 204 s., pehmeäkantinen).

Monta nimeä kantava HPK; Hänen Pyhyytensä Kissa, tarkkailee elämää ja kuuluisia vieraita ja tekee päätelmiä. Kirja esittelee buddhalaisuuden periaatteita ja käsitteitä.

Sellainen kissa, sellainen kirja ja sellainen lukija

Olisinko tarttunut tällaisen aihepiirin kirjaan, jos siinä ei olisi ollut kissaa? En. Kieltämättä hyvä veto tekijältä, jos tahtoo esitellä asiaa länsimaalaiselle.

Kissa kuuntelee Dalai-laman luona vierailevien ihmisten pulmia ja keskusteluja. Joukossa on kuuluisuuksia, kuten Hollywood-tähtiä, joita ei toki mainita nimeltä. Myös tavallisia ihmisiä sopii vieraiden joukkoon. Onpa kaksi nuorukaista, jotka oppivat tarinan mittaan tavoille, vaikka heillä on ollut osansa kissanpennun kaltoin kohteluun aiemmin.

Kissamaisuuksia ja inhimillistä ajattelua

Kuinka helppoa on sujahtaa kissan nahkoihin ja ajatuksiin? Kuinka suuri vaara on siirtää inhimillinen ajattelu suoraan kissan suuhun?

Tarvitseeko kissalle esimerkiksi tehdä selväksi, että se on melko erityinen yksilö? Ainakin omat kissani ovat olleet moisesta seikasta varsin hyvin perillä aivan ilman rautalankaa ja värikyniä.

”Harva kissa koko maailmassa on päässyt nauttimaan niin erityisistä olosuhteista missä minä elän. Kaikki materiaaliset tarpeeni on täytetty ja oikkuni huomioitu – joskus jopa ennen kuin olen itse niistä tietoinen.” Sitaatti luvusta, jossa pohditaan, onko Dalai-laman kissana olemisesta jotain haittaa.

Kokeeko yksikään kissa itseään vaillinaiseksi niin, että siitä tulisi elämän varjopuoli?

Inhimilliseen elämään soveltuvia kauniita periaatteita on tietysti hyvä esitellä muistutuksena lukijalle: Älä luovu toivosta. Tee hyvä toisille, älä keskity pelkästään itseesi. Anna anteeksi. Myötäelä ja rakasta. Ymmärrät toista paremmin, kun tunnet tarinan koko taustan. Jokainen voi tehdä virheitä (mutta onko hiirijahti kissan virhe?) ja muuttua.

Entä voiko olla onnellinen ilman toista… kissaa?

Selvästi kissan ominaisuuksiin ja tapoihin tunnistettavia juttuja kirjassa ovat mm. kohta, jossa pohditaan kissan näköalapaikkoja ja sitä, miten mukavaa on, kun ympäristö pysyy sopivan touhukkaana silloin, kun kissa on hereillä. On, mitä katsella.

Ja ruoka maittaa muuallakin kuin kotona! Kun raksukuppi ei vajene entiseen tapaan, kestää jonkin aikaa selvittää, onko kissa sairas, vai olisiko lähiympäristössä kanapataa tarjolla.

Aivan oiva sivujuoni on lähistöllä oleva kahvila, sen väki ja tapahtumat.

Yksi saapuva vieras kuuluu siihen harvinaiseen lajiin, joka tunnistaa kissan mielialat heti ja ymmärtää, miten ne vaihtelevat. Rapsuttaa saa, mutta pitää lopettaa, ennen kuin kissan tarvitsee varoittaa puraisulla. Vaikka on nautiskellen maiskutellut tölkillisen jotakin yhtenä päivänä, eihän sen tarvitse olla herkku enää seuraavana.

Ja kuka voisi kuvitella Pavlovin kissan?

Onko Dalai-lamalla oikeasti kissa? Nettihaun perusteella hänellä on ollut lemmikkejä, ainakin kissoja ja koiria (yksi vierailee myös tarinassa). Kirjassa ei silti painoteta, että kyseessä olisi tositarina. Mutta sujuvaa luettavaa kissan ja Tiibetin maailmaan kurkistajille.

Muita kissatarinoita

Bob, katukatti. Kodittoman miehen ja kissan ystävyydestä on kasvanut kokonainen kirjasarja ja elokuvakin on kuvattu. James Bowenin kirjoista on ilmestynyt suomeksi ainakin seuraavat:

• Katukatti Bob. Kissa joka muutti elämäni. Suomentanut Kimmo Paukku. WSOY 2012. 268 s.
• Bobin maailma. Suomentanut Kimmo Paukku. WSOY 2015. 263 s.
• Bobin joulu. Suomentanut Kimmo Paukku.. WSOY 2016. 159 s.
• Bobin pieni viisauskirja. Suomentanut Maria Lyytinen. WSOY 2019.203 s. (Tämä ei ole ajatelmakirja, kuten nimestä voisi luulla, vaan parin sivun tarinoita huomioista ja sattumuksista, joiden kissamaisuuksista voi ottaa oppia omaan elämään.)

Kirjastokissa. Kirjojen palautusluukkuun hylätty pentu kotiutuu kirjastoon ja kasvaa täysivaltaiseksi yhteisön jäseneksi Vicki Myronin ja Bret Winterin kirjassa. Otava 2008. 303 s,+.

Hoivakodin kissa. Oscar Kirjoittaja David Dosa on geriatri ja suhtautui aluksi epäilleen Oscar-kissaan. Se ei juuri koskaan viettänyt aikaa potilaiden seurasa, mutta tuli kuolevan luokse. Myös omaiset saivat Oscarista lohtua, ja se hurmasi henkilökunnan, viimein tohtori Dosankin.

Sämpy. Hedman, Riikka: Sämpy. Kissan vuosi. Kustantamo S & S 2016. 168 s. Valokuvia ja tekstejä Sämpy-kissan elämästä Oulun seudulla. Kissan ajatukset murreasuisia.

Hedman, Riikka: Kissakaverukset. Sämpy saa pikkuveljen. Kustantamo S & S 2019. 168 s. Valokuvia ja kertomus siitä, kuinka uusi kissanpentu kotiutuu Sämpyn ja kumppaneiden porukkaan.

Kummankin kirjan kärsivällisesti kuvatut otokset ilmentävät paneutumista kissan mielenmaisemaan.